Press Room
Recent Coverage
February 9, 2020
"Usko, toivo, huijaus -näytelmä on intensiivinen, visuaalisesti näyttävä ja loppuratkaisultaan yllättävä. Veera Tyhtilän käsikirjoittama teos pitää intensiivisesti otteessaan. Juha Kukkosen ohjauksessa siitä tulee suorastaan psykologinen trilleri." ****
Helsingin Sanomien arvio: Usko, toivo, huijaus. Ryhmäteatteri 2020.
Katso Usko, toivo, huijaus YLE Areenassa: https://areena.yle.fi/1-50591145
October 27, 2018
"Dividual on malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun tekijöiden näkemys, rohkeus ja mielikuvitus kohtaavat fyysisen tilan, jonka omaleimaisuus nostaa inspiraation toiseen potenssiin. Ihminen ei ole ehkä jakamaton, mutta yhteistyössä toisen ihmisen kanssa hän voi luoda jotain unohtumatonta."
Satakunnan Kansan arvio: Dividual. Pori Dance Company 2018
Teatteriarvio: Mikkelin teatterin Voodooluu on kiehtova, koskettava ja taitavasti esitetty näytelmä
September 10, 2018
"Todellisuudessa tämä Mikkelin teatterille kirjoitettu kantaesitys koskettaa syvästi. Lämminhenkinen komedia naurattaa, mutta herättää samalla pohtimaan, mitä lapset meistä oikeasti ajattelevat ja millaisen kasvuympäristön me heille omilla esikuvillamme luomme.
Tyhtilän näytelmän sankareita ovat lapset, jotka huolehtivat kovan paikan tullen perheen nuorimmasta ja murehtivat, mikä tekisi äidin onnelliseksi. Draamallisesti näytelmä on kiintoisa ja teksti nautittavan nasevaa."
Länsi-Savon arvio: Voodooluu — hallittu kaaos. Mikkelin teatteri 2018
November 1, 2019
"Olen sanaton. Olen hämmentynyt. Mitä juuri näin? Olen otettu. Minut yllätettiin. Näin jotain muuta kuin kiillotettua ja siloteltua tusinaviihdettä.
Veera Tyhtilän käsikirjoittama ja Jukka Heinäsen ohjaama 60 antaa elämänmakuiselle täyden merkityksen. Pöytään lävähtää sellainen torttu, josta ei todellakaan ole siistitty kärähtäneitä reunoja tai lihatäytteen jänteitä pois.
60 on tarina jokaiselle. Elämän ja identiteetin kipupisteet kun eivät tunne ikä-, sukupuoli- tai muitakaan rajoja.
Tuuti (Jaana Kahra) on ihan tavallinen nainen.
Hänellä on epävarmuuksia, appelsiini-ihoa ja vaikeuksia kuulla omaa ääntään ulkomaailman painekattilassa. Tuuti oli aikoinaan Suomen ainoa naispuolinen stand up -koomikko. Nyt hän on 61-vuotiaana Suomen vanhin, eikä ketään tunnu kiinnostavan. Kyyninen klubinomistaja (Hannu Pelkonen) uhkaa korvata Tuutin nuoremmalla koomikolla. Aviomieskin (Timo Reinikka) tuntuu elävän omassa kuplassaan.
Jaana Kahra antaa kasvot ikääntyvälle, tavalliselle naiselle. Ja se vilpittömyys, jolla hän sen tekee, on koskettavaa. Tuuti on säröilevä ja altis elämän kolhuille. Konstailematon.
Koko näytelmää sävyttää haikeuden sini. Heinänen tavoittaa ohjauksessaan elämän ja arjen ristiriitaisuuksia, rouheutta ja vinoutta. Elämä on yhtä aikaa väkinäistä ja ihmeellistä. Korutonta, jähmeää ja absurdia. Se on välillä liikaa ja välillä liian vähän. Välillä se karkaa otteesta ja välillä painautuu liki. Elämä on kimalaisen lento. Epätäydellinen.
Rikollisen koskettava loppu survaisee oikean suoran äkkiarvaamatta vyön alle. Mitä olisikaan tragedia ilman katarsista?
Uskon näytelmän jakavan mielipiteitä – niin merkitykselliseen asemaan nousevat katsojan omat odotukset. 60 ei ole huutonaurun ja skumpan ryydittämä aivot narikkaan -kokemus, vaikka Pikisalin stailaus onkin stereotyyppisen ilmetty stand up -klubi. 60 on niin paljon enemmän.
Teos haastaa katsojaa. Minä katsojana kohtaan oman armottomuuteni. Miksi haurautta ja tuikitavallisuutta on vaikea nähdä näyttämöllä? Siksikö kun silloin minun muurini alle päästään ja on kuin katselisi peiliin? En voikaan ihastella etäältä yli-ihmisiltä näyttäytyvien näyttelijöiden virheettömyyttä ja hetkeksi unohtaa oman keskinkertaisuuteni.
Näytelmä, kuten elämä, on peilipallo. Joskus se häikäisee ikävästi, joskus loistaa niin, että hämmentyy sen edessä ja tajuaa nähneensä itsestään jotain uutta. Oppineensa elämästä ja ihmisyydestä. Ja kaikki tämä arki-iltana, noin vain. Kyllä kannatti mennä.
Tätä tarvitaan. Aitoutta, perkele."
Kalevan arvio: 60. Oulun teatteri 2019